Oranssia kultaa

Juuri kuvauspäivää edeltävinä päivinä tuuli oli riepotellut puita ja riisunut niitä paljaiksi upeista ruskan väreistä. Onneksi väriloistoa kuitenkin vielä riitti tänä lokakuisena päivänä, kun aurinko paistoi ja värjäsi kaiken kultaiseksi. Täyttä kultaa oli myös kuvausmallini, upea novascotiannoutaja Bitti.

Tapasimme Nooran kanssa parkkipaikalla ja auton takakontista pilkisti jo iloisen ja malttamattoman näköinen kaveri. Bitti sai kuvausten alussa juosta ja tutustua kuvausmiljööseen rauhassa – usein se juoksikin meidän edellä ja pysähtyi odottelemaan, “Miksette tuu jo?!” Hänellä oli muutenkin hauska tapa viipottaa kieli pitkänä pitkin peltoa, ja aivan ykskaks pysähtyä ja poseerata kameralla. Jos joku kysyy voiko koira olla linssilude.. Kyllä voi!

Minulla oli pitkään ollut mielessä päästä kuvaamaan tolleria syksyn väriloistossa. Sattumalta paria viikkoa ennen Nooran ja Bitin kuvauksia olin omien koirieni kanssa lenkillä tuossa pellon reunalla ja silloin päätin, että tätä täytyy hyödyntää syksyn kuvauksissa! Paikka olikin kiva juuri koirakuvaukseen, sillä liikenne oli kaukana ja mahdollisimman rauhallinen Bitinkin olla vapaana. Suurimman osan ajasta kuvasin Bitin touhuja niin, että se sai liikkua ja tutkiskella peltoa ja metsää omaan tahtiinsa. Lopuksi otettiin pallo vielä mukaan palkaksi ja muutama “poseeratumpi” otos. Mutta tämä on tavoitteeni koirakuvauksessa: koira saa olla mahdollisimman oma itsensä ja toimia lajilleen ja luonteelleen tyypillisellä tavalla. Tässä Bitti taisikin yhdistää, että kun pysähtyy ja katsoo kameraan saa meidän makeat naurumme ja entistä enemmän huomiota. Koirasta näki koko ajan, että se nautti olostaan.

Huurtuneen auton takalasin läpi näkyy vain nenänpää. “Meillä oli tosi kivaa!”

Kiitos vielä hauskasta kuvaushetkestä Noora & Bitti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.