Minä, Iita

Iita: valokuvaaja, tytär, pikkusisko, tyttöystävä, koiranainen, yrittäjä..

 

Osalle teistä olenkin varmasti jo tuttu, ja olen kertonut pitkin yrittäjätaivalta paljon itsestäni. Kirjoitin aiemmin Minun matkani yrittäjänä -postauksen, jossa kerroin kuinka minusta tuli yrittäjä. Mutta kuka täällä kameran takana oleva savolainen likka oikein onkaan..

Olen alunperin Pieksämäeltä kotoisin ja muutin noin kahdeksan vuotta sitten Kuopioon opiskeluiden perässä. Pidän itseäni kuitenkin niin kuopiolaisena kuin savolainen vain voi olla, ja viihdyn Pohjois-Savossa todella hyvin – täällä on kotini. Tammikuussa yksi pitkäaikainen unelmani täyttyi, kun muutimme rivarikolmioon, jonka pihaa koristaa omenapuu. Täällä meidän nelihenkinen pikkuperhe asustaa ja tällä hetkellä teen töitä kotitoimistosta käsin.

 

Olen pienestä asti tarkastellut elämää ja sen ohikiitäviä hetkiä kameran linssin läpi. Muulloin letti hulmuten metsässä koirien kanssa.

 

Toimistokoirinakin tutut Pommi ja Pinni ovat iso osa elämääni ja eläimistä on tullut elämäntapa. Olin ekaluokalla, kun meidän perheeseen tuli ensimmäinen villakoira, Calle. Pienenä kuljin tädin matkassa talleilla ja eläinsuojeluyhdistysten tapahtumissa. Talutushihna on siis juurtunut käteen jo pienenä.  Lapsuudenkotiin mentäessä kotona vipeltää (Pommi ja Pinni mukaan lukien) kahdetkymmenetkahdeksat tassut ja neljät kaviot. Muistan edelleen kaikkien perheen lemmikkiemme syntymäajat.

Pommin ja Pinnin kanssa harrastan agilityä ja silloin, kun en ole töissä, olen useimmiten hallilla treenaamassa. Tai sitten metsässä. Luonto on minulle myös todella tärkeä ja etenkin metsä on paikka, jossa voin latautua. Olen aikuisiällä löytänyt retkeilyn salat ja suunnitteilla on monia niin pieniä kuin vähän isompiakin vaellusretkiä lähelle ja kauaksi. Pelkään tosin kuollakseni karhuja, mutta olen pikku hiljaa päässyt peloistani yli.. Jos joskus törmään karhuun, yritän ikuistaa hetkestä Vuoden Luontokuvan! Luonto tarjoaa hyvän vastapainon ajoittain hyvinkin hektiselle työlle, jossa on koko ajan oltava tavoitettavissa ja elektroniikan ympäröimänä. Metsässä ei ole kelloa tai aikataulua. Siellä on vain aikaa ja rauhaa, tilaa hengittää ja olla. 

 

Rakastan värejä, metsää ja arjen pieniä hetkiä. Kuten hitaita aamuja kahvikuppi kädessä ja  villasukat jalassa. Tyhjiä muistikirjoja ja luovuutta. Valoja ja varjoja.

 

Vaikka työni on hyvin monipuolista ja mikään päivä ei ole täysin samanlainen, pidän kuitenkin kiinni rutiineista. Aamut starttaavat aina koirien kanssa lenkillä, sen jälkeen aamukahvi. Yksi parhaista arjen pienistä, hyvistä hetkistä on kiireetön aamu kahvikuppi kädessä ja villasukat jalassa. Olen tunnelmoija ja fiilistelijä, mutta myös järjestelmällinen to do –listojen rustaaja. Asetan usein itselleni tavoitteita, mutta unelmoin myös isosti. Arvostan paljon kotimaista yrittäjyyttä ja pyrinkin kulutusvalinnoillani suosimaan mahdollisimman paljon kotimaista, sekä tukemaan muita nuoria yrittäjiä. Inspiroidun ja opin mielelläni muilta ihmisiltä (viimeisin strategiakurssi eilen Mika Sutisen vetämänä, kiitos!) Tykkään katsoa Yökylässä Maria Veitolaa ja kuulokkeissa soi Vesalaa.

 

Lempivärini on keltainen, satoi tai paistoi. Kameran akkujen latautuessa lataan omia akkujani luonnossa. Usein iskee kaipuu mökille luonnon keskelle. 

 

 

Tällä hetkellä odotan innolla jo joulua, ja toki katseet ovat vähän jo ensi vuodessa – mitä kaikkea se tulee pitämäänkään sisällään niin valokuvauksen kuin vapaa-ajankin osalta! Meillä ei lapsuudessa ollut kesämökkiä, joten oli todella iloinen yllätys, kun vanhempani ostivat mökin metsän keskeltä, pienen lammen rannalta. Haaveilen omasta sup-laudasta ja ensi kesän mustikkaretkistä. Olen huomannut, että elämässä tekevät onnelliseksi tosi pienet, jopa arkiset asiat. Onpa se sitten heiluvat hännät, kun tulen kuvauksista kotiin tai lounashetki ystävien tai perheen kanssa – pääasia, että löytää ne oman elämän onnenpisteet.

 

Mukavaa keskiviikkoa sinulle – muistetaan kaiken työn ja kiireen keskellä välillä myös hidastaa ja nauttia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.