Iita

Iita – valokuvaaja, yrittäjä, tyttöystävä, pikkusisko ja kahden koiran onnellinen omistaja. Rakastan kahvia, luonnonvaloa ja aitoja hetkiä.
Parasta just nyt on kesän upeat värit ja valoisat kesäillat. Luonnonvalosta inspiroidun aina!

Silloin kun en tee töitä, harrastan Pommin ja Pinnin kanssa agilityä, treenaan salilla tai lataan akkuja mökillä metsän keskellä.

Miten minusta tuli valokuvaaja?
Olen aina ollut tosi huono piirtämään ja jo pienenä tyttönä löysin valokuvauksesta luovuuden ilmaisukeinon.
Toivoin salaa, että kamera olisi sisäänrakennettu ihmisen silmään ja aina kun räpäyttäisimme, voisimme ottaa kuvan muistiimme!
Tuolloin perheen filmikamera täyttyi ennätysvauhtia ja vuosia myöhemmin harrastuksesta tuli opintojen kautta ammatti.
Tammikuussa 2016 tiputin ison kirjekuoren Kuopion Kolmisopen postilaatikkoon ja päätin lähteä kulkemaan kohti unelmaani.
Oma yritys oli tuolloin ollut pitkään jo selkeänä mielessä. Sittemmin yritys on kasvanut ja kehittynyt,
tuoreimpana tutkintotodistuksena Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto.

Omat elämänarvot ohjaavat pitkälti myös yritykseni arvoja.
Vaikka puhun asiakkaistani ja kuvattavista, teen valokuvausta ennen kaikkea ihmiseltä ihmiselle.
Jokaisen meidän tarinamme on erilainen, mutta ainutlaatuinen.
Monesti kuvauksen tai tapaamisen jälkeen tulee tunne, kuin oltaisiin tavattu ennenkin tai tunnettu pidempäänkin!

 

Yritykseni tärkeimmät arvot..

Aitous

Tunnelma

Luotettavuus

 

Tykkään tosi paljon ihan normiarjesta,
pienistä asioista nauttiminen tekee usein arjestakin juhlaa. Arki-ihannointia haluan myös valokuviin.
Usein haluamme ikuistaa itsemme juhlan tai merkittävän virstanpylvään merkeissä.
Häät ja lapsen yksivuotispäivä ovat tottakai sellaisia. Mutta entäs ihan normaali arkemme?
Uskon, että sekin ansaitsee tulla ikuistetuksi!


Olipa se sitten arkea tai juhlaa, haluan kuviini tallentaa kauniita ja tunnelmallisia hetkiä,
joita muistella vielä vuosienkin jälkeen. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen hetken,
kun on esimerkiksi muistellut jotain lapsuusajan hetkeä. Mielikuvissamme miljöö on tietynlainen,
kunnes jostain tulee esiin se vanha valokuva ja tuo muiston tähän hetkeen. Vaan eipä ollutkaan lapsuudenkodin
ulkorappuset siniset tai rakkaimman pehmolelunallen päässä pientä hattua. Sillä loppujen lopuksi se, mitä meille
jää menneisyydestä on vain muistikuvia. Kunnes katsomme sitä valokuvaa, joka palauttaa mieleemme tuon ehkä jo
unohdetunkin hetken. Valokuva, joka palauttaa mieleemme ja kehoomme tunteen. Vaalitaan muistojamme ja muistetaan
ikuistaa niitä pieniä kuin suuriakin hetkiä – sillä valokuvan tunnearvo kasvaa vuosi vuodelta.
Mitä sinä haluaisit muistaa elämästäsi juuri nyt?

 

Kuvaushetkiin,
Iita