Mitä kuuluu

Moi, mitä kuuluu? Suunnittelin kevään korvilla blogin uudelleen herättelemistä ja kieltämättä olin ajatellut kirjoittavani hieman erilaisen postauksen. Kevään aikana on tapahtunut paljon ja halusinkin nyt ensimmäisessä postauksessa kertoa kuulumisia tarkemmin, mitä tänne oikeasti kuuluu. Ainakin paljon on ennättänyt tapahtua!

Muuttohaaveita

Kävin jo helmikuussa katsomassa yhtä liiketilaa, josta kiinnostuin välittömästi. Sijainti oli hyvä, tila oli juuri sopivan kokoinen ja suuri lattiasta kattoon ulottuva ikkuna kruunasi tilan. Sitä olisi kuitenkin vielä remontoitava ennen vuokrasuhteen alkua. Ajattelin, ettei ollut kiirettä. Kevääksi se valmistuisi. Tuli kevät, tuli korona. Se ei kuitenkaan saanut minua lannistumaan ja luopumaan haaveistani. Halusin edelleen yritykselleni kodin. Kaiken piti olla selkeää, kunnes itsestäni riippumattomista syistä en tuota suunniteltua liiketilaa päätynyt vuokraamaan. Päätös oli sillä hetkellä vaikea, mutta heti sen tehtyäni tuntui oikealta.

Ajattelin ottaa aikalisän, kiirettä kun ei ollut, kuvaukset olivat suurimmalta osin epidemian takia kuitenkin tauolla. Ja sitten kuin sattumalta, bongasin Luovien alojen keskus Myllyn ilmoituksen vapautuvasta työhuoneesta. Tiedän, että yhteisölliset ja luovien alojen työtilat ovat haluttuja ja ensimmäiseksi ajattelinkin, että tila on varmasti jo mennyt. Parin sekunnin jälkeen päätin kuitenkin tarttua puhelimeen – pääsin katsomaan työtilaa jo seuraavana päivänä.

Muuttolaatikoita

Meidän äiti aina sanoo, että asioilla on tapana järjestyä – niin uskon vahvasti tässäkin. Isompi liiketila vaihtui pienempään työhuoneeseen, mutta jotenkin tuntuu, että näin kuului tapahtua. Työhuone on kodikas, 13m2 kokoinen tila Harjulan sairaala-alueella, Syrjälä-rakennuksessa. Kiinteistö on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja ihastuin heti tilan korkeaan huonekorkeuteen ja vanhoihin ikkunoihin. Maisema on kuin taulusta: puiden suojista näkee pilkahduksia rantatielle ja välkehtivän järven, maisema joka elää vuodenaikojen mukana. Täällä on ilo työskennellä.

Etsin pääosin tilaa, jossa tehdä töitä: toimistohommia ja editointia, tavata asiakkaita kuvaussuunnitteluiden ja kuvien katseluhetkien tiimoilta, mutta pienestä tilasta on ollut moneksi. Huoneeseen tulee upea, pehmeä luonnonvalo ja olisi harmi olla hyödyntämättä sitä: jatkossa toteutan myös pieniä kuvauksia työhuoneellani (ehkä kymmenen hengen perheen kanssa alkaa tulemaan tilan rajallisuus vastaan, mutta esimerkiksi vastasyntyneen kuvaus tai vaikkapa yksivuotiskuvaus onnistuu mainiosti!) Ja helpottava ajatella, että aina on plan B sadepäivien varalle.

Uudenlaista arkea

Huomaan kuinka työtehot ovat kasvaneet merkittävästi, kun en työpäivän ohessa pese välillä pyykkiä tai “karkaa” koirien kanssa vähän pidemmälle metsälenkille. Vastaavasti en istu tietokoneen ääressä iltamyöhään, vaan olen samalla oppinut parempaa ajanhallintaa. On aika mukava fiilis työpäivän jälkeen napsauttaa työkone kiinni, lukita ovi ja lähteä töistä kotiin. Ehkä monelle pieniä asioita, mutta ainakin tälle yrittäjälle isoja. Olen aina ollut aamuihminen, mutta nyt aamutkin ovat saaneet uuden merkityksen, kun pääsen kulkemaan konkreettisen työmatkan – ei vain makuuhuoneesta suoraan työhuoneeseen, vaan ihan oikean työmatkan (jonka kuljen mahdollisimman usein pyörällä, parasta!) Vain yksi miinus tässä on. Kaipaan meidän koiria.. Jep, hassua! Mutta kun tottuu siihen, että toimistopäivän aikana joku on koko ajan jaloissa (siis hyvällä tapaa pyörii jaloissa ja piristää päivää), tuntuu yhtäkkiä tyhjältä. Mutta jokainen koiranomistaja tietää sen suunnattoman ilon ja riemun määrän, kun saapuu kotiin ja rakkaat nelijalkaiset ovat ottamassa vastaan ja heiluvista hännistä ole tulla loppua!

Tuntuukin, kuin olisin osittain aloittanut uudessa työpaikassa, niin merkittävä muutos kotitoimiston muutto omaan tilaan arjessani kuitenkin on – mutta voi, kuinka siitä nautinkaan! Myös meidän koti tuntuu nyt entistä enemmän kodilta (yrittäjä ei varmasti koskaan onnistu jättämään töitään sataprosenttisesti työpaikalle, mutta kun vaikkapa tietokone ja paperit ovat poissa silmistä, huomaan, että myös ajatuksen tasolla työjutut on helpompi jättää vapaa-aikana sivuun.) Koti on rauhoittumista, lepäämistä, rakkaiden kanssa yhdessä vietettyä aikaa varten. Työhuoneeni on luovuutta, uusia ideoita ja kauniita kohtaamisia varten. Arvostan molempia äärettömästi.

Koronakapuloita rattaisiin

Ja sitten tämä korona. Myönnän, etten vielä maaliskuun alussa osannut varautua tulevaan tarpeeksi. Kuten ei valitettavasti moni muukaan yrittäjä. Kaikki tapahtui äkkiä ja arvaamatta – kalenteri tyhjeni parin päivän aikana ja kaikki energia tuntui katoavan asioiden selvittelyyn: otin yhteyttä kuvauksen varanneisiin, soviteltiin uusia kuvausaikoja, hääparien kanssa mietittiin, kuinka tulevan kesän hääjuhlien käy. Sumplittiin, siirreltiin, soviteltiin kalenteria.

Olen päätoiminen yrittäjä. Kun kuvauksia ei ole, ei ole myöskään toimeentuloa. Yrityksen kulut (ja omat henkilökohtaisetkin) jatkavat kuitenkin juoksuaan. Verot, vakuutukset, toimisto- ja kirjanpitokulut, vuokrakulut… Pari ensimmäistä viikkoa meni vähän sumussa. Selvitellessä käytännön juttuja, selvitellessä omaa mieltä. Ahdisti ja pelotti. Harmittikin. Kun omaan toimeentuloon yhdistää huolen läheisten hyvinvoinnista ja terveydestä, kaikesta siitä epätietoisuudesta ja epävarmuudesta, josta yhtäkkiä pitäisi tehdä uusi arki – tuntui todella vaikealta. Tuleen ei voi jäädä kuitenkin makaamaan, se on selvää. Niinpä pienin askelin, niin hyvin suunnitellen kuin vain tälläisen yllättävän käänteen tullessa voi toimia, elämä jatkuu.

Kesää kohti

Kevätaurinko paistaa kirkkaana, joudun siristämään silmiä. Lämpö tuntuu iholla ja meidän takapihalle on ilmestynyt ensimmäiset vihreät ruohontupsut ja versoavia oksia. Kesä tekee silti tuloaan. Nyt kuuluu jo ihan hyvää. Edelleen vaatii aikaa ja työtä, että kalenteri olisi täynnä. Mutta oma mieli on jo paljon rauhallisempi, luottavaisempi. On ollut ihanaa saada jotain konkreettista tekemistä korona-arjen keskelle, päästä laittamaan työhuonetta kuntoon ja sisustamaan siitä omanlaistaan, turvallista pesäpaikkaa. Se on varmaa, että tämän kevään tulemme muistamaan.

Mutta mitäpä jos yritettäisiin muistaa myös jotain hyvää? Itse ainakin opin hidastamaan, lepäämään (siis niiden parin ekan “kauhuviikon” jälkeen). Moni asia sai enemmän aikaa, moni asia kirkastui. Opin parhaani mukaan olla murehtimatta liikaa asioista, joihin en voi vaikuttaa ja tehdä parhaani niiden asioiden eteen, joihin voin vaikuttaa. Vaikka olen joutunut siirtämään tai jopa luopumaan todella tärkeistä, kauan odotetuista asioista niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen, en ole voinut tähän itse vaikuttaa. Ei kukaan meistä. Mutta ratkaisevaa onkin, että voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme tähän kaikkeen.

Tällä hetkellä (kirjoitan tätä toukokuun loppupuolella, kun rajoituksia ollaan suunniteltu pikku hiljaa kevään edetessä purettavan) pyrin jatkamaan kuvauksia siinä määrin normaaliin tapaan kuin se vain suinkin on mahdollista – ja ennen kaikkea terveyden kannalta turvallista. Jokaisen kuvauksen varanneen kanssa pohditaan, kuinka toimia. Muistetaan pitää pientä etäisyyttä, huolehtia hyvästä hygeniasta ja siirtää kuvausta, jos yhtään tuntuu kipeältä. Koitetaan pysyä terveinä, pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme. Ja kilistellään uuden työhuoneen johdosta sitten vähän myöhemmin!

Toivon, että arki palautuisi vaikka edes pienin askelin, hiljalleen takaisin tavalliseen, vanhaan arkeen – tai ainakin niin lähellä vanhaa, kuin se enää on mahdollista. Katson kohti kesää, valoa ja haluan luottaa, että kaikki menee hyvin. Luovuus – on luovuttava jostain, jotta voi luoda uutta. Tästä kääntyy uusi sivu ja haluan värittää sen sivun maailman kauneimmilla väreillä. Istun takapihallamme ja jostain kaukaa kuuluu linnun laulua. Pikku hiljaa kukkien nuput alkavat aukeamaan, eikä niiden kukintaa voi mikään estää.

Lämpimiä tuulia, värien täyttämää kesän odotusta, Iita

2 Responses to “Mitä kuuluu

  • Olipa hyvin kirjoitettu! Sun asenteella pystyt mihin vaan🌷 On ollu ilo seurailla sun etenemistä uralla ja oot onnistunut siinä jopa näinä haastavinakin aikoina🌞 Oot ihan mahtava!

    • Voi, kiitos kauniista sanoistasi! Uskon, että näistä haastavistakin ajoista voimme oppia ja katsoa tulevaisuutta nyt hieman erilaisin, entistä kiitollisemmin katsein. Valoa ja lämpöä sinne sun kevääseen! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.