Maitohampaat nutturassa

Ajan omakotitalon pihaan ja samantien isäntäväki varmasti kuulee, että pihaan on joku tullut. Uteliaat kuonot tulevat vastaan ja tervehtimisestä ei meinaa tulla loppua. Innokkaimmat hännänheiluttajat ovat vasta noin 5 kuukauden ikäiset Piraya-sheltti ja Yanda-bordercollie. Mukana ovat myös bordercolliet Herr Günther ja Tuitui, Pirayan Angry-äippä ja kunnioitettavaan 12 vuoden ikään yltänyt Peto-borderterrieri. Kyllä, tänään on tiedossa kuuden koiran kuvaukset! (=kroonisesta koirakuumeesta kärsivän unelmakeikka).

Olimme alkuun suunnitelleet kuvauksia toisaalla, mutta lopulta päädyimme kuvaamaan kodin lähettyvillä ja pihapiirissä. Onneksi aurinko paistoi ja ajomatkani aikana taivaalla uhkaavasti olleet pilvet olivat siirtyneet kauemmaksi. Koirat autoon ja ajelimme pientä metsätietä pitkin vähän kauemmaksi metsään. Isommat bordercolliet pääsivät ensiksi kameran eteen, loput jäivät siksi aikaa odottamaan autoon. Koirakuvauksessa (varsinkin useamman koiran) apukäsistä on suuri apu – tällöin kuvaaja voi keskittyä täysillä kuvaamiseen. Herr Günther ja Tuitui odottivat tarkkaavaisina, kun isäntä kiipesi mäen alle piiloon – näin koirien mielenkiinto ja katseet saatiin ohjattua haluttuun suuntaan. Metsä on kesällä lempipaikoistani kuvata, mutta voi sitä itikoiden määrää! Ei muuta kuin huppu päähän ja jatketaan!

”Pikkukoirat” pääsivät omalle pihalle riehumaan ja siinäpä olikin menoa kerrakseen! Koirakuvauksessa on tärkeää kuvata koirien silmien tasolta – usein tämä siis tarkoittaa kuvaamista polviltaan tai makuulta. Tässä tätä hieman (noh ei sanota että vaikeutti) haastoi ihana pieni fanini, joka heti kyykkyyn mentäessäni säntäsi päälleni. Tuli pusuja ja kiehnäystä, ”Ihanaa, tulit mun kaa leikkimään!” Pennut on vaan niin huippuja! Angry-sheltti pysähtyi juuri kamerani eteen ja olin ottamassa siitä kuvaa, kun joku singahtaa kuvaan. Ei voi muuta kuin nauraa. Kuvasta varmasti välittyy hyvin pennun into olla kaikessa mukana. Nuorison riehkuessa ja säntäillessä ympäriinsä Peto haahuilee pihalla. Sen ilmeestä on pääteltävissä lievää ihmetystä, ”Miksi me ollaan täällä?”. Mutta kun välillä saa rapsutuksia ja pysyy poissa penskojen leikeistä, on kaikki hyvin. Se kyllä valloitti persoonallisella ja huolettomalla olemuksellaan. Ja onhan tuo tukka nyt ihan super! Olen juuri painamassa kameran laukaisinta ja ottamassa mummokoirasta kuvaa, kun joku vetää nutturasta! Mutta sinnikkäästi tasapainotellen onnistuin saamaan onnistuneen kuvan. Katson taakseni ja siinä tapittaa pienet silmät odottaen minua leikkiin.

Tarkkailen ja seuraan koiria koko ajan kuvauksissa – tällöin ne saavat olla rennosti omissa puuhissaan ja liikkua vapaasti. Tässäkin koirat nopeasti alkoivat tottua ja kyllästyä kameratätiin, ja alkoivat pian touhuta omiaan. Alkoi heinänsyönti, painit ja kuoppien kaivuu. Parhaimmat koirakuvat eivät onnistu hetkessä, mutta niihin tallentuu pienet hetket. Juuri kun koira pysähtyy kuuntelemaan ja katsomaan jotakin. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja nopeaa reagointia (sekä muutama putsauskerta silmälaseille ja mahdollisesti objektiiville innokkaiden fanien myötä).

Illalla kotona odotti myös kaksi ihanaa kuonoa, joiden nuuskutteluista ei meinannut tulla loppua.. ”Missäs sitä taas on oltu..?”  Vitsailimme vielä kuvauksissa, että montakohan maitohammasta tulen illalla löytämään hiuksistani. Tällä kertaa saldo oli nolla, mutta kuvattaville annan täyden kympin!

Kiitos hauskasta ja vauhdikkaasta kuvaushetkestä Sanna & Harri, Herr Günther, Tuitui, Yanda, Peto, Angry ja Piraya!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.